keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Nyt alkaa taas oleen aika ottaa itteä niskasta kiinni, ja keskittyä hetkeksi blogiin, ja kirjottamiseen. Mää niin kauheesti HALUAISIN kirjottaa, mutta jostain syystä tuntuu että koko ajan on jotain muuta ajateltavaa (esim eräs pieni karvapallero.) Mutta kyllä tämä vielä tästä!

Tuntuu ehkä vähä hassulta kirjottaa näin "kaukasesta" asiasta, mutta pointtina oli dokumentoida tänne kaikki, plus että haluan kirjottaa näistä asioista, joten tässäpä tulee! :) Ja eihän tästä oo kuitenkaan aikaa ku vaan (jo?!) viis viikkoa. Ja tosiaan, suurin osa tässä vaiheessa otetuista kuvista on otettu puhelimella, enkä nää hirveesti ideaa hirveesti muokata niitä, ku ei se kuitenkaan niitä pelasta, niin kuvat on aika lailla jälleen muokkaamattomia.

Ensimmäiset päivät meni luonnollisesti aivan täysin uuden elämän opetteluun. Kaikki oli uutta ja erilaista meille kaikille. Super pisteet menee kyllä mun pikkusiskolle Hannalle, joka oli mulla täällä apuna noina ensimmäisinä päivinä. Mää reagoin aika voimakkaasti uusiin asioihin, mm omalla keholla, joten ekat päivät mulla oli jatkuvasti huono olo. Seki että muisti syyä, oli melkonen haaste. Jokanen sekunti kulu Novan kans, ja siitä huolehtiessa. Tuollon oli vielä myös kovat helteet, ja paras apua oliki viileä, märkä pyyhe, jonka alla Nova tykkäs nukkua.

 20140724_165021

20140724_160830

20140725_192154

Ekoina päivinä olin myös melko paineissa sen asian kans, osaanko sittenkään tehä mitään? Onneksi mulla on maailman paras mami, joka rauhotteli mua koko ajan, ja sai mut (ainaki vähä) varmemmaksi päivä päivältä. Lisäksi puhuin tätin, enon, ja Novan kasvattajan kans, ja neki autto mua tosi paljon. Siispä ihan pikku vinkki kaikille ensimmäisen koiran hankkiville, että kyselkää ihmisiltä apua, koska se auttaa ihan hirmu paljon.
 
20140725_082440

20140726_055858

Kuviakaan ei ihan hirveesti noilta ihan ensimmäisiltä päiviltä oo. Tässä ei tietenkään kaikki oo, mutta joka tapauksessa. Kotona oltiin kolme yötä, jonka jälkeen lähettiin lauantaina 26.7 Ouluun. Siellä Nova näki paljo uusia ihmisiä, (= lähes kaikki mun sukulaiset :D) ja jopa pari tuttua koiraa. Siellä meillä oliki siis pari melko kokemusrikasta päivää.

20140726_112831
Matkalla Ouluun, Hannan kans takapenkillä viileiden pyyhkeiden mutkassa :)
20140727_171325

26.7 Nova myös täytti kaks kuukautta, ja ainakin kovasti yritettiin tätin kans ottaa kaks kuukautis poseerauskuvaa:

10574526_847499248596647_1137225640957593269_n

Lauantaina käytiin myös uimarannalla, ja kävipä Novaki pikkusen mutkan uimassa! Taitava vaavi :) Harmi etten siinä sitte kerenny ottaa kuvia rannalla ollessa, oli nimittäin aivan uskomattoman huvittava näky märkänä tuo meijän karvapallero :'D Tässä kuitenki väsyneenä autossa lähössä rannalta:

20140726_204311

Maanantai-iltana (28.7) lähettiin sitte Novan kans kahestaan takas kotiin. Sillon oli myös Novan aika siirtyä peräkonttiin matkustaan. Ennen Oulu-Tornio väliä käytiin pari pienempää autoreissua, ja eihän se ensin meinannu oikeen tykätä olla yksin kontissa, ku siihen asti oli saanu olla jonku kans takapenkillä. Tornioon lähtiessä kuitenki pikkunen hiljeni melko nopeaa, ja sitte se nukkuki (tai ainaki oletan että nukku :P) koko matkan. Kemissä pysähdyttiin ottamaan Pete kyytiin, joka vihdoin tuli työreissulta kotiin, ja näki Novan ensimmäistä kertaa. Seuraava päivä oliki Petelläki vapaapäivä, ja päästiin viettään kokonainen päivä ihan meidän oman uuden pikku perheen kesken :)

Siinäpä alkoki aika lailla oleen ihan ensimmäiset päivät. Kattelen nyt tässä vähä mitä seuraavaksi kirjottelisin. Ja ennen kaikkea millon saan aikaseksi.. No Pete jää ainaki tämän viikon jälkeen kahen viikon lomalle, niin ehkä mullaki on sitte enemmän aikaa tehä muutaki. Siispä palaamisiin! :)

4 kommenttia:

  1. Hei kaima! :) Erittäis söpö olio siellä teillä. <3 Tänne on tulossa reilu kuukauden päästä pentu ja kyllä mietityttää osaanko tehdä asioita oikein ja enhän vaan riko pikkuista. :D Viimeisin pentu ollut taloudessa vuonna 2000, eikä siitä ole melkein mitään muistikuvia. Vaikka sen jälkeen ollutkin kaksi kodinvaihtajaa ja yksi adoptoitu, tuntuu, että pennun kanssa taitaa mennä sormi suuhun. :D Onneksi kasvattajamme on ihana ihminen, joka neuvoo asioissa. Kuten kirjoitit, kannattaa kysellä (ja vastaanottaa) apua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei :) Mikäs pentu teille on tulossa? :) Joo onhan tämä aina välillä melkosta mutta kyllä siitä selviää :D Ja hyvä juttu että on ihana kasvattaja, se auttaa asiaa jo paljon :)

      Poista
    2. Saksanpaimenkoirauros on tulossa harrastuskaveriksi. :)

      Poista