Matka meni kelin puolesta hyvin, ja muutenki aika nopiaa. Kajaanissa oltiin perillä kahdeksan maissa, ja saatiin onneksi auto ihan lähelle hallia ku oltiin niin ajoissa. Siinäpä sitte roudattiin tavarat sisään, ja asetuttiin kehän reunalle häkin kans. Se hyvä puoli siinä että kehä alkaa niin aikasin, on se että saa ensinnäki hyvän parkkipaikan, ja toiseksi vielä hyvän paikan kehän reunalta, eikä porukkaakaan oo vielä niin paljo. Valkkareiden kehät alko 9.30, eli meillä jäiki sitte melkeen puolitoista tuntia aikaa ennen sitä. Aika tuli kuitenki ihan tarpeeseen, ehtipä siinä käyä vähä kehässä harjottelemassa, mikä tuli todellaki tarpeeseen. Meinas jo iskeä pieni epätoivo ku ekalla kerralla Nova ei alkanu mun kans millekkään, vaan seiso kuono kiinni maassa. Mikä nyt on mun mielestä toisaalta ihan ymmärrettävää ku se on niin utelias muutenki. Siinähän oli varmasti ihan mahtavia hajuja! No parin kerran ku kehässä käytiin niin alko pikkusen paremmin sujumaan ja yritin vaan uskotella itelleni että kyllä me tästä suht kunnialla selvitään. Myönnän kyllä että meijän ois pitäny harjotella enemmän, mutta toisaalta taas tuo ympäristö on niin erikoinen, että tiiän että Nova ois silti ollu siitä ihan yhtä kiinnostunu ku nytki, ja ihan yhtä vähän kiinnostunu siitä mitä pitäs tehä.
Pentuluokassa oli yhteensä neljä koiraa, kolme urosta ja yks narttu = Nova oli ainut narttu. Ensin oliki sitte urosten vuoro, ja mää aloin oleen jo ihan paineissa. Tuomarina olin Unkarilainen Gabor Hargitai. Sitte oliki meijän vuoro. Mun isoksi yllätykseksi, Nova meinas vähä ujostella tuomaria. Jotenki tosi varovasti haisteli tuomarin kättä. Tuomari pyysi mua näyttään ite hampaat, ja käytiin siinä sitte kiertämässä kehä pari kertaa ympäri. Kehän kiertäminen meni lopulta ihan ok, välillä Nova lähti menemään vähä miten sattuu ja mun piti pyörähtää ympäri että päästiin takas oikeen päin, mutta ei se ihan katastrofi ollu kuitenkaan. Se meni jopa ihan hyvin ku mentiin kehä vinottain päästä päähän. Tajusin vasta myöhemmin että tuomari ei oikeestaan kopeloinu Novaa ollenkaan. En tiiä oisko se sitte antanu olla sen takia ku Nova ujosteli.
No saatiin sitte KP ja jäätiin heti ROPpi kehään. Myöhemmin vasta selvis, mutta ROP -kehässä meitä oli vastassa Novan serkku! Eli Novan isän, siskonpoika. Näytti vieläpä olevan serkuksilla vaan yhen päivän ikäeroki. Ja VSP:hän se sieltä sitte tuli. Oon kyllä tyytyväinen, vaikka Nova tosiaan oliki ainut narttu.
Pete ei tienny että se ois saanu tulla tohon kehään ottaan kuvaa joten tää on nyt vähä tämmönen tää kuva :D Niinku kyllä kaikki muutki ku ei mikään ihanteellinen kuvausympäristö ollu tuo halli. Mutta koittakaa kestää. Arvostelu oli tämmönen:
"good impression, good propotions, nice head, feminine face, very good ears, a little short neck, good topline, very good movement, good temperament, very promising"
ja suomennettuna vielä...
"hyvä vaikutelma, hyvät mittasuhteet, kiva pää, narttumainen naama, erittäin hyvät korvat, hieman lyhyt kaula, hyvä ylälinja, erittäin hyvä liike, hyvä temperamentti, erittäin lupaava"
Eli mun mielestä aika kiva arvostelu. Vähä kyllä ihmetytti tuo "erittäin hyvä liike," että joo ei kai se sitte tosiaan voinu kovin huonosti mennä :D Ja varsinki tuo viimenen, "erittäin lupaava" kuulostaa aika hyvältä.
Siinä sitte siirrettiin kamppeet vähä sivumpaan, ja jäätiin ootteleen että meijän matkaseuralainenki ois valmis. Kävin välillä kattoon ja kuvaan myös collie kehää ootellessa. Meijän suureksi yllätykseksi Nova nukahti häkkiinsä, vaikka ympärillä oli ihan hirvee meteli ja koirahälinä. Hyvä vaan että osaa rauhottua, mutta oli silti aika yllättävää että se maltto ihan nukahtaa. Puoli kahen maissa lähettiin sitte ajamaan kohti Oulua. Vaikka oliki kivaa, olo oli koko päivän aika kamala. Ei pystyny syömään oikeen mitään, ja koko ajan kävi mahaan kipiää. Ja väsytti. Vaatetta oli onneksi tarpeeksi päällä. Olin lukenu juttuja kuin hirveen kylmä hallissa on, joten varauduinki sen mukasesti hirveillä kerroksilla. Lopulta ei kuitenkaan tarvinu ees laittaa toppahousuja jalkaan vaikka ihan pikkusen viluttiki loppuajasta.
Oli siis ihan hyvä reissu ja jäi hyvä mieli tuostaki. Seuraavaksi meilläki alkaa oleen jo semmonen tilanne että on kohta meno junioriluokkaan, eli alkaa ihan viralliset hommat. Oonki tullu siihen tulokseen että nyt harjotellaan kunnolla tämä kevät ja seuraavana mennään vasta kesäkuun lopulla Rovaniemen kansainväliseen näyttelyyn. Eipä tässä muuta oikeestaan sitä ennen kovin lähellä ookkaan. Hyvä homma on myös se, että tapakasvatuskurssin maksulla pääsee myös näyttelytreeneihin, joissa aletaan nyt samalla käymään.
Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti